photography #1

Kävin tässä yksi päivä kuvailemassa siskoni luona hänen suloista vauvamahaansa. Siellä se pieni kasvaa ja kohta syntyy tähän maailmaan. Täällä tämä täti jo odottaa innoissaan, että pääsee hoitamaan tuota ihanaa pienokaista! Saimme todella upeita kuvia, olen hyvin tyytyväinen otoksiini! Upeinta kuvaa ette nyt valitettavasti näe, koska yksityisyyden vuoksi en sitä julkaise.

Mutta vasta nyt alan tajuta, kuinka kivaa valokuvaaminen oikeasti onkaan! Olisi ihanaa oppia paljon enemmän valokuvaamisen saloja ja tulla hyväksi valokuvaajaksi! Ja olen muuten jonkin verran tässä pohdiskellut erästä asiaa: Mitä sanoisitte, jos muuttaisin blogini enemmän valokuvausblogiksi? Tai en välttämättä jättäisi tekstejä kokonaan pois, mutta keskittyisin kuitenkin enemmän kuviin kuin teksteihin? Vai haluaisitteko vastedeskin, että postauksissa olisi yhtä paljon tekstiä kuin aiemmin? Mitä mieltä olette? :)

♥: Romppu

I can be myself and I, I'm never alone, I never feel alone

On ihanaa viettää aikaa rakkaiden ystävien kanssa.

Nauraa ja hullutella.

Jutella yömyöhään ja itkeä yhdessä.

Tehdä ja syödä hyvää ruokaa.

Laulaa joululauluja.

Sytyttää kynttilöitä ja rentoutua.

Avautua omista murheistaan ja jakaa ne.

Puhua tuntikausia puhelimessa.

Kuvailla metsän keskellä.

Hassutella ja keksiä insidejuttuja.

Ja vain nauttia.

Ystävien seura on useimmiten ihanaa, varsinkin silloin kun heitä ei ole tavannut pitkiin aikoihin tai muuten vaan ei ole tullut vaihdettua kunnolla kuulumisia. Mikä sen parempaa on kuin illanvietto kera ystävien/ystävän? On ihanaa, kun voi olla ystävien seurassa oma hullu itsensä eikä tarvitse miettiä mitä he sinusta ajattelevat. Toivon, että jokainen ihminen joskus saa nauttia ystävien tai vaikka vaan yhden ystävän seurasta ja kokea mitä on todellinen ystävyys! Kaikkien pitäisi saada tuntea itsensä hyväksytyksi ja ystäväksi jollekulle. Ystävät ovat kallisarvoisia, ainutlaatuisia! Minä en ainakaan vaihtaisi heitä edes tuhanteen jalokiveen, ystävät ovat korvaamattomia! Rakastan teitä, ystäväni!

Mutta... Joskus on kuitenkin hyvä olla vähän aikaa yksin. Nauttia hiljaisuudesta, pelkästä omasta seurastaan. Antaa ajatusten virrata, lepäillä ja ladata akkujaan, että jaksaa taas hullutella ystävien kanssa. Yksinäisyys ei aina ole paha asia, on myös olemassa yksinäisyyttä, jolloin ihminen voi hiukan erillään muista ihmisistä kuunnella omia ajatuksiaan ja rauhoittua, mutta kuitenkin ottaa taas yhteyden ystäviinsä kun siltä tuntuu.

Olkaa ihmiset välillä yksin, sillä jos varaa toisinaan aikaa vain itselleen, osaa taas sen jälkeen arvostaa ystävien seuraa. Todelliset ystävät eivät katoa minnekään, vaikket aina menisikään heidän mukaansa vaan jäisit silloin tällöin vain nauttimaan omasta ylhäisestä yksinäisyydestäsi! Se tekee aivan varmasti hyvää jokaiselle henkilökohtaisesti, mutta myös ystävyyssuhteet säilyvät paremmin, jos välillä pitää vähän etäisyyttä!

Ihania hetkiä, niin ystävien kuin itsennekin kanssa,

toivottelee tämä jouluun höyrähtänyt tyttönen jokaiselle teistä ihanista lukijoista! <3

PS. Innostuin vähän jouluvaloista, niinkuin viimeisestä kuvasta näkee! Eihän nyt ole liian aikaista joulufiilistelylle, eihän? :D

primera nieve

Herään kauniiseen syysaamuun. Aukaisen huoneeni verhot ja hymy leviää kasvoilleni. Ensilumi! Vihdoin tuo valkea untuvapeite verhoaa lahonneiden lehtien rumentaman maan. Puen pikaisesti vaatteet päälleni, laitan upouudet ihanat talvikengät jalkoihini ja kamera olalla keikkuen lähden ulos kirpeään alkutalven säähän. Piristyn kummasti kävellessäni metsässä ja ikuistaessani kamerallani yhä uusia ja uusia upeita kuvauskohteita. Vaikka sormeni meinaavat jäätyä kuvatessa, pysyy siitä huolimatta mieleni virkeänä ja hymy korvissa. Mä niin nautin ensilumesta ja kaikesta tuosta kauneudesta mitä voi luonto sisällään pitää!

Entä te, rakkaat lukijani, tuleeko teillekin iloinen fiilis ensilumesta tai ylipäätään vaan luonnon kauneudesta? Pidättekö tekin siitä, kun lumi narskuu jalkojen alla ja posket punoittavat kirsikan värisinä? Mitkä ovat teidän mielestänne positiivisia asioita talvessa, entä mitkä niitä negatiivisia? Kertokaapa rohkeasti ajatuksianne!

♥ Ensilumen riemua,

toivottaa Romppu!

ja rakennetaan jokaiselle meille piilopaikat maan alle

Joskus sitä vain haluaisi...

Kaivaa kuopan maan alle ja kömpiä sinne todella pitkäksi aikaa.

Juosta niin pitkälle ja kovaa, ettei enää jaksa nostaa jalkojaan.

Itkeä niin kauan, että kyyneleet loppuvat.

Mennä omaan sänkyyn, käpertyä peittoon ja unohtaa kaiken, aivan kaiken.

Heittää joku tavara seinään niin kovaa, että se menee rikki.

Nukkua niin kauan, ettei enää heräisi.

Laittaa kuulokkeet korville ja vain antaa sanojen syöpyä aivoihin.

Repiä hiukset päästä.

Kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa, kunnes sanavarasto ehtyy.

Vetää jotakuta täysillä turpaan.

Soittaa pianolla monta tuntia, antaa sävelten soljua eteenpäin.

Sukeltaa mereen ja jäädä sinne kalojen seuraksi.

Ottaa jääkylmän suihkun.

Halata jotain todella lujaa ja olla päästämättä koskaan irti.

Puhua, purkaa tunteita ja ajatuksia jollekin.

Joskus sitä  vain haluaisi näyttää elämälle keskisormea.

Välillä ei mikään suju, kaikki menee pieleen,

elämä tuntuu kaatuvan päälle.

Silloin kannattaa ajatella, että ehkä seuraava päivä tuo jotain parempaa.

Ehkä huomenna kaikki on hyvin.

Pohjalta on suunta vain ylöspäin, sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Pitää vain luottaa ja uskoa siihen täysillä.

Mutta ennenkaikkea toivoa, että niin todella tapahtuisi.

♥: Romppu

When autumn leaves start to fall

Syksy. Tuuli puhaltaa ja auringon viime säteet pilkistelevät puiden lomasta.

Katselen ympärilleni ja hymyni nousee korviin asti. Miten värikästä täällä onkaan!

Rakastan syksyä. Rakastan niitä värejä, joita ei voi olla ihailematta.

Rakastan sitä, kun viikko viikolta huomaa, kuinka puiden lehdet vähitellen värjäytyvät ensin keltaisiksi ja lopulta niin kuin puhkeaisivat kukkaan ja väriloisto aivan sokaisee silmät.

Rakastan sitä, kun voi huoletta vetää villapaidan päälle ilman että tulee kuuma. Kun voi vihdoin lämpimän kesän jälkeen laittaa villasukat jalkaan, pimeinä iltoina sytyttää kynttilän ja soittaa rauhoittavaa musiikkia.

Myönnän pois, olen jo hurahtanut joululauluihin. Haha apua, ja nyt on vasta syyskuu!

Mutta syksyssä on ihanaa myös se, että voi jo alkaa odottaa ihan oikeasti joulua. Tietää, että se tulee sieltä nopeammin kuin arvaakaan!

Syksy on ihanaa aikaa!

Kiitos paljon teille ihanille lukijoille ihanista kommenteistanne! ♥ Niitä on ihana saada ja ne piristävät päivää samalla tavalla kuin syksyn väriloistokin! Jatkakaa samaan malliin ;--)

Olisi ihana kirjoitella useammin, mutta tiedättehän: koulu... Aiheita minulla on "varastossa" vaikka kuinka paljon, saa nähdä milloin ehdin toteuttaa ne kaikki! Toivottavasti pian!

Ps. Käykää kurkkaamassa Kuka minä olen? sivu tuosta yläpalkista. Ja jos teillä on aihe-ehdotuksia, otan ne innolla vastaan! Olisi kiva tietää, mistä asioista haluatte lukea ja mitkä olisivat teille ajankohtaisia juuri nyt! Kiitos! :--)

♥ Adios amigos,

Romppu