primera nieve

Herään kauniiseen syysaamuun. Aukaisen huoneeni verhot ja hymy leviää kasvoilleni. Ensilumi! Vihdoin tuo valkea untuvapeite verhoaa lahonneiden lehtien rumentaman maan. Puen pikaisesti vaatteet päälleni, laitan upouudet ihanat talvikengät jalkoihini ja kamera olalla keikkuen lähden ulos kirpeään alkutalven säähän. Piristyn kummasti kävellessäni metsässä ja ikuistaessani kamerallani yhä uusia ja uusia upeita kuvauskohteita. Vaikka sormeni meinaavat jäätyä kuvatessa, pysyy siitä huolimatta mieleni virkeänä ja hymy korvissa. Mä niin nautin ensilumesta ja kaikesta tuosta kauneudesta mitä voi luonto sisällään pitää!

Entä te, rakkaat lukijani, tuleeko teillekin iloinen fiilis ensilumesta tai ylipäätään vaan luonnon kauneudesta? Pidättekö tekin siitä, kun lumi narskuu jalkojen alla ja posket punoittavat kirsikan värisinä? Mitkä ovat teidän mielestänne positiivisia asioita talvessa, entä mitkä niitä negatiivisia? Kertokaapa rohkeasti ajatuksianne!

♥ Ensilumen riemua,

toivottaa Romppu!