"Imagine all the people, living life in peace..."

Äiti jääköön nukkumaan, puuro lautaselle jää,

ei estää saa, kun juostaan elämään.

Täällä kuudenikäinen, elää hetken jokaisen,

tietämättään onnellinen olla saa.

Hän juoksee aurinkoon, kadun poikki riemuiten,

hän puistikkoon käy tossut tömisten.

Toinen kuudenikäinen, palaa kasvot tummuen

syliin oman äidin alla pommien.

Lapset leikkii pihoillaan, äidit valvoo omiaan,

vaan jossain perheet kodin jättää saa.

Lapsi koskaan tiedä ei, minne miehet isän vei,

lapsen silmin katsoo lapsi maailmaa.

Kun kuudenikäinen, on jo kahdenkymmenen,

niin todeks muuttuu leikit lapsuuden.

Leiki, leiki lapsonen, kaiken muuttaa huominen.

Opi siitä, minkä näytti eilinen.

Opi siitä, minkä näytti eilinen.

Tämä laulu on mielestäni hyvin surullinen ja koskettava. Oikeastaan sitä harvoin ajattelee, mitä jossain maapallon toisella puolella tapahtuu. Juuri tällä samaisella hetkellä paljon ihmisiä kärsii; sodasta sekä sen tuomasta levottomuudesta ja turvattomuudesta, köyhyydestä ja aliravitsemuksesta tai mistä vaan mikä on meille vierasta, tuntematonta. Ei sitä melkeen koskaan mieti tai edes pahemmin tajua, kuinka hyvin asiat täällä Suomessa on. On katto pään päällä, ruokaa on tarpeeksi ja vähän enemmänkin, saa käydä koulua joka onkin asia, josta todella harva on oikeasti kiitollinen. Se on aika harmillista, sillä se oikeasti on suurensuuri etu, että me päästään kouluun ja vielä ilmaiseksi. Me opitaan lukemaan, josta on hyötyä ihan kaikille ja monessa tilanteessa. Saadaan edes jonkinlainen koulutus, jotta ollaan yhteiskunnalle kelpaavia ja jollakin tasolla sivistyineitä ihmisiä. Mutta harvoin sitä ajattelee, ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta. Toisella puolella maailmaa ihmiset taistelee ja näkee todella suurta vaivaa pelkästään sen takia, että saa jotain syötäväksi kelpaavaa. Joidenkin päiväannos saattaa olla puolet pienempi, mitä me saatetaan syödä yhdellä aterialla. Surullista, todellatodella surullista.

"Vaan jossain perheet kodin jättää saa." Jossain päin maailmaan ihmisten joutuu paeta omista kodeistaan sodan vuoksi. Heidän joutuu elää taivasalla, ilman ruokaa, ehkä jopa ilman vaatteita. Jotkut pakenevat toiseen maahan, jotta saisivat edes jonkilaisen turvapaikan. Niitä tulee Suomeenkin paljon ja se on mielestäni hyvä juttu, että tänne on mahdollisuus tulla, sillä Suomi kuitenkin on aika turvallinen maa. Monet eivät varmaan tajua niiden pakolaisten tilannetta ja siksi eivät osaa suhtautua niihin myönteisesti. Se on hyvin harmillista. Miksi ei voitaisi muillekkin suoda yhtä hyvät olot kuin meillä itsellämme on? Olemmeko me kaikki liian itsekkäitä? Vaikka he ovat erilaisia ja tulevat erilaisista oloista, niin me kaikki olemme silti samanarvoisia. Kaikilla pitäisi olla samat oikeudet, jokaisella ihmisellä pitäisi olla ainakin ne elämän perusjutut: koti, ruokaa, vaatteita.

Miksi,

miksi tuolla kaukana,

ihmiset on ilman kotia,

ilman ruokaa ja vaatteita,

ilman minkäänlaista turvaa?

Kuka heitä voisi lohduttaa?

Kuka heille voisi suoda olot paremmat?

Miten maailmassa voisi saavuttaa tasapaino?

Miksi joillakin on kaikkea,

kun taas toisilla ei ole mitään?

Elämä on epäreilua,

maailma julma, tunteeton.

Haluaisin auttaa hätää kärsiviä,

haluaisin että kaikilla olisi asiat hyvin.

Mutta miten voisin auttaa kaikkia ja kaikkea?

Nämä ovat mietteitä pienen tytön,

joka on liian pieni niitä toteuttamaan...

Tälläkin hetkellä, koko ajan, tuolla jossain ihmiset kärsii nälkää. Ja itse voisin vain mennä jääkaapille ja ottaa ruokaa, ihan niin paljon kuin vaan haluan. Jos on kylmä, laitan lisää vaatetta päälle ja jos haluan lukea hyvän kirjan, tarvitsee vain kirjahyllystä ottaa kirja ja lukea. Juuri nyt istun tässä tietokoneella ja kirjoitan tätä, kun taas jotkut jossain ei osaa edes lukea saatika sitten kirjoittaa. Tekisi mieli läimäyttää läppärin kansi kiinni ja olla viikon syömättä ruokaa. Mutta toisaalta, ei se niitä ihmisiä auta, vaikka olisinkin syömättä... Miksi maailma on näin epäreilu? Itkettää. Haluaisin auttaa kaikkia, mutta en voi. Jos minä saisin päättää, maailmassa vallitsisi rauha, eikä kenenkään tarvitsisi kärsiä nälkää ja kaikilla olisi katto pään päällä!

♥ Peace and Love,

Romppu

Money can't buy my dream

What money can buy?

A bed but not sleep

Computer but not brain

Food but not appetite

Finery but not beauty

A house but not a home

Medicine but not health

Luxuries but not culture

Amusements but not happiness

Acquintance but not friends

Obedience but not faithfullness

Relationship but not love

Mitä rahalla voi ostaa?

Sängyn, mutta ei unta

Tietokoneen, mutta ei aivoja

Ruokaa, mutta ei ruokahalua

Hienouksia, mutta ei kauneutta

Talon, mutta ei kotia

Lääkkeitä, mutta ei terveyttä

Ylellisyyttä, mutta ei kulttuuria

Huvituksia, mutta ei onnellisuutta

Tuttavia, mutta ei ystäviä

Kuuliaisuutta, mutta ei uskollisuutta

Parisuhteen, mutta ei rakkautta

Kuten varmaan jo arvaattekin, tänään aion kirjoittaa rahasta sekä siitä, mitä sillä todella saa ja mitä ei.
Kävin joskus aikaa sitten melko kiivasta keskustelua parin kaverini kanssa samaisesta aiheesta. Nämä kaverini olivat sitä mieltä, että rahalla saa kaikkea, mitä vaan haluaa. Kysyin sitten näiltä ihmisiltä, saako rahalla esimerkiksi rakkautta ja vastaus oli, että joo, kyllä saa. Mutta onko asia todella näin? Saako rahalla rakkautta? Saako sillä kaikkea mitä haluaa? Onko raha tärkein asia elämässä? Voiko ilman rahaa olla onnellinen?

Onnellisuus? Rahalla saa onnellisuutta, jos joku tulee onnelliseksi esimerkiksi jostain tietystä tavarasta tai asiasta, minkä rahalla voi ostaa. Toisaalta.. onko sellainen ihminen onnellinen, jolla on paljon tavaraa ja omaisuutta, muttei esimerkiksi lainkaan ystäviä?

"Raha ei tuo onnea, sanotaan, mutta tiettyä turvaa se kyllä tuo."

Luin vastikään tuon lauseen yhdestä lehdestä ja se on kyllä mielestäni aivan totta. Rahalla saa esimerkiksi kodin, ruokaa ja nämä perustarvikkeet/asiat, joista saa elämään turvallisuutta. Mutta onnellinen voi olla, vaikka ei olisikaan kotia, ruokaa tai ylimääräisiä tavaroita.

Ystävät? Periaatteessa rahalla kyllä saa ystäviä, sillä kuka tahansa voi ns. lahjoa jonkun itselleen "ystäväksi". Mutta kuka semmoisesta hyötyy? Luulen, että ihminen, joka rahalla yrittää ostaa ystäviä ympärilleen, ei ole äärimmäisen onnellinen siinä tilanteessa. Miksi luulen näin? Syynä on se, että nämä ostetut ystävät tuskin ovat mitenkään aitoja ystäviä. Ja rahalla ehkä saa ostetuksi ystäviä, mutta ei ystävyyttä. Ja ilman aitoa ystävyyttä ystävät eivät ole todellisia ystäviä.

Luottamus? Ystävistä päästäänkin jouhevasti seuraavaan asiaan, luottamukseen, joka on yksi keskeisistä asioista ystävyydessä. Voit esimerkiksi ostaa jonkun niin sanotusti "hiljaiseksi" jostakin arkaluontoisesta asiasta, mutta mielestäni se ei takaa sitä, että tämä henkilö todella on luotettava. Ja jos kuvitellaan em. tilanne, että joku on ostanut ystäviä itselleen, niin luottaako tällainen ihminen ostettuihin ystäviin? Epäilen vahvasti, että ei.

Rakkaus? Nyt päästäänkin asiaan, josta kiistelin ystävieni kanssa. Ja minun mielipiteeni tähän on, että sitä ei todellakaan voi ostaa, ei ei ja ei. Se vaan on fakta, jonka mielestäni kaikkien pitäisi tietää. Rahalla saat ostettua itsellesi kyllä seurustelukumppanin samalla tavalla kuin ystäviäkin, mutta todellinen Rakkaus, isolla R:llä, kulkee suoraan sydämestä sydämeen, ilman mitään ulkoisia välikappaleita!

Muistakaa jokainen pitää elämässä kiinni niistä asioista, mitkä todella ovat tärkeitä. Iloitkaa ystävistänne, perheestänne, rakkaistanne. Elämä ei pyöri pelkän rahan ympärillä eikä kukaan tarvitse paljon tavaraa tai omaisuutta ollakseen onnellinen. Ja olkaa kiitollisia siitä, että teillä on katto pään päällä ja ruokaa riittävästi. Joillakin sitä ei ole ja he ovat silti onnellisia. 

Muista, että kun jätät tämän maailman, et voi ottaa mukaan mitään, mitä olet saanut, vain sen mitä olet antanut.— Fransiskus Assisilainen

Ihmiset yrittävät usein elää elämäänsä takaperin, he hankkivat rahaa ja tavaroita, jotta pystyisivät tekemään sitä mitä haluavat, tullakseen onnellisiksi. Elämähän kulkee juuri päinvastoin. Ihmisen täytyy ensin olla sitä, mitä on, sitten tehdä mitä hänen kuuluu tehdä, saadakseen sen mitä haluaa.

— Margaret Young 

"Rahalla saa luotua turvallisen pohjan elämälle, mutta sen ilot, surut ja kaikenlaiset tunteet tulevat suoraan sydämestä ja ilmaiseksi." 

 — Romppu

Enjoy the little things

Astun ulos kotiovesta viileään kesäiltaan reppu selässä ja kamera olalla keikkuen. Innoistuin ennen lähtöä kaivelemaan talvivaatteita esiin. Yli-iso villapaita ja lämmin karvahattu lämmittää mukavasti ja punaiset kumisaappaat lompsottavat kävellessä.
Tuntuu kuin olisi syksy, sillä taivas on harmaa ja pilvinen sekä tuuli saa paksun kaulahuivini kieppumaan miten sattuu. Hiekka rahisee jalkojen alla ja kameran linssi tarkentaa vähän väliä uuteen kohteeseen. Tämähän on kivaa, olisipa oma kamera niin tulisin tänne joka päivä kuvailemaan, mietin.
Ajatukset lähtevät lentoon ja ehdin jo haaveilla itselleni ammatin valokuvaamisesta ja siitä, kuinka kauniita kuvia kauniista tilanteista voisin tulevaisuudessa ottaa. Mutta höpsis, ei se tule toteutumaan, pysäytän huiman unelmointini sikseen. Keskityn sen sijaan kuvailemaan pieniä kukkasia ja kaunista peltomaisemaa. 
Huomaan yhdessä koivussa keltaisen lehden ja hämmästyn. Nyt on vasta heinäkuun puoliväli, voiko syksy muka tulla jo nyt? Mutta eihän se toisaalta haittaa, sillä vaikka rakastan kesää, myös syksy on yksi lempivuodenaikani. Ja pääsen myös käyttämään yhä enemmän näitä söpöjä punaisia kumisaappaitani.
Kävelen peltojen ympäröimää hiekkatietä eteenpäin ja löydän aina uuden kauniin yksityiskohdan, josta nappaan kuvan. Kaunis luonto saa mieleni rennoksi ja kevyeksi. On hyvä olla.
Haistelen ilmaa ja hymyilen. Ihmettelen, miksi en ole koskaan ennen tajunnut, kuinka ihanalta voi Suomen luonto ja maaseudun rauha tuoksua. Ja tulen surulliseksi, kun ajattelen tätä maailmaa ja sitä, että jos ihmiset tajuaisivat nauttia ihan pienistä, kauniista ja vaikka vaan hyväntuoksuisista asioista, olisi kaikki paljon onnellisempia.

Hyvät ihmiset, nauttikaa ja iloitkaa pienistä asioista! Itse olen huomannut nyt parin päivän aikana, että vaikka mielessä kuinka myllertäisi kaiken maailman ilot, surut ja muut siltä väliltä, niin kun vaan jaksaa nauttia sellaisestakin pienestä asiasta kuin maaseudun tuoksusta, mieli kevenee huomattavasti eikä enää ajattelekaan koko ajan niitä elämän suuria kysymyksiä. Muistakaa tämä, missä ikinä olettekin, mitä polkuja kuljettekin: enjoy the little things!!

Tämä on ensimmäinen postaukseni ja vähän jännittää mitä tästä koko blogista tulee. Olen aika huono muokkailemaan ulkoasuja ja muutenkaan en ole aivan perillä tästä bloggerista, joten kaikki apu ja neuvot on tervetulleita!! Esimerkiks mistä kannattaa lataa noita kuvia tänne, ei ainakaan bloggerin kautta, koska siitä ei pysty kaikkia haluamiani kuvia laittaa!?
Tämän ei siis ole tarkoitus olla mikään perus lifestyle-blogi, vaan aion kertoa ajatuksiani liittyen mihin tahansa aiheeseen, mitä vaan ikinä tulee mieleen. Aiheita mielipidekirjoituksille saa myös ehdottaa, otan mielelläni toivomuksia vastaan! Saatan myös toisinaan julkaista täällä omia runojani ja tarinoitani, kuten edellä jo yhden pienen tarinanpätkän luitte. (Joka tosin on täysin totta...!) :)

♥: Romppu