"Imagine all the people, living life in peace..."

Äiti jääköön nukkumaan, puuro lautaselle jää,

ei estää saa, kun juostaan elämään.

Täällä kuudenikäinen, elää hetken jokaisen,

tietämättään onnellinen olla saa.

Hän juoksee aurinkoon, kadun poikki riemuiten,

hän puistikkoon käy tossut tömisten.

Toinen kuudenikäinen, palaa kasvot tummuen

syliin oman äidin alla pommien.

Lapset leikkii pihoillaan, äidit valvoo omiaan,

vaan jossain perheet kodin jättää saa.

Lapsi koskaan tiedä ei, minne miehet isän vei,

lapsen silmin katsoo lapsi maailmaa.

Kun kuudenikäinen, on jo kahdenkymmenen,

niin todeks muuttuu leikit lapsuuden.

Leiki, leiki lapsonen, kaiken muuttaa huominen.

Opi siitä, minkä näytti eilinen.

Opi siitä, minkä näytti eilinen.

Tämä laulu on mielestäni hyvin surullinen ja koskettava. Oikeastaan sitä harvoin ajattelee, mitä jossain maapallon toisella puolella tapahtuu. Juuri tällä samaisella hetkellä paljon ihmisiä kärsii; sodasta sekä sen tuomasta levottomuudesta ja turvattomuudesta, köyhyydestä ja aliravitsemuksesta tai mistä vaan mikä on meille vierasta, tuntematonta. Ei sitä melkeen koskaan mieti tai edes pahemmin tajua, kuinka hyvin asiat täällä Suomessa on. On katto pään päällä, ruokaa on tarpeeksi ja vähän enemmänkin, saa käydä koulua joka onkin asia, josta todella harva on oikeasti kiitollinen. Se on aika harmillista, sillä se oikeasti on suurensuuri etu, että me päästään kouluun ja vielä ilmaiseksi. Me opitaan lukemaan, josta on hyötyä ihan kaikille ja monessa tilanteessa. Saadaan edes jonkinlainen koulutus, jotta ollaan yhteiskunnalle kelpaavia ja jollakin tasolla sivistyineitä ihmisiä. Mutta harvoin sitä ajattelee, ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta. Toisella puolella maailmaa ihmiset taistelee ja näkee todella suurta vaivaa pelkästään sen takia, että saa jotain syötäväksi kelpaavaa. Joidenkin päiväannos saattaa olla puolet pienempi, mitä me saatetaan syödä yhdellä aterialla. Surullista, todellatodella surullista.

"Vaan jossain perheet kodin jättää saa." Jossain päin maailmaan ihmisten joutuu paeta omista kodeistaan sodan vuoksi. Heidän joutuu elää taivasalla, ilman ruokaa, ehkä jopa ilman vaatteita. Jotkut pakenevat toiseen maahan, jotta saisivat edes jonkilaisen turvapaikan. Niitä tulee Suomeenkin paljon ja se on mielestäni hyvä juttu, että tänne on mahdollisuus tulla, sillä Suomi kuitenkin on aika turvallinen maa. Monet eivät varmaan tajua niiden pakolaisten tilannetta ja siksi eivät osaa suhtautua niihin myönteisesti. Se on hyvin harmillista. Miksi ei voitaisi muillekkin suoda yhtä hyvät olot kuin meillä itsellämme on? Olemmeko me kaikki liian itsekkäitä? Vaikka he ovat erilaisia ja tulevat erilaisista oloista, niin me kaikki olemme silti samanarvoisia. Kaikilla pitäisi olla samat oikeudet, jokaisella ihmisellä pitäisi olla ainakin ne elämän perusjutut: koti, ruokaa, vaatteita.

Miksi,

miksi tuolla kaukana,

ihmiset on ilman kotia,

ilman ruokaa ja vaatteita,

ilman minkäänlaista turvaa?

Kuka heitä voisi lohduttaa?

Kuka heille voisi suoda olot paremmat?

Miten maailmassa voisi saavuttaa tasapaino?

Miksi joillakin on kaikkea,

kun taas toisilla ei ole mitään?

Elämä on epäreilua,

maailma julma, tunteeton.

Haluaisin auttaa hätää kärsiviä,

haluaisin että kaikilla olisi asiat hyvin.

Mutta miten voisin auttaa kaikkia ja kaikkea?

Nämä ovat mietteitä pienen tytön,

joka on liian pieni niitä toteuttamaan...

Tälläkin hetkellä, koko ajan, tuolla jossain ihmiset kärsii nälkää. Ja itse voisin vain mennä jääkaapille ja ottaa ruokaa, ihan niin paljon kuin vaan haluan. Jos on kylmä, laitan lisää vaatetta päälle ja jos haluan lukea hyvän kirjan, tarvitsee vain kirjahyllystä ottaa kirja ja lukea. Juuri nyt istun tässä tietokoneella ja kirjoitan tätä, kun taas jotkut jossain ei osaa edes lukea saatika sitten kirjoittaa. Tekisi mieli läimäyttää läppärin kansi kiinni ja olla viikon syömättä ruokaa. Mutta toisaalta, ei se niitä ihmisiä auta, vaikka olisinkin syömättä... Miksi maailma on näin epäreilu? Itkettää. Haluaisin auttaa kaikkia, mutta en voi. Jos minä saisin päättää, maailmassa vallitsisi rauha, eikä kenenkään tarvitsisi kärsiä nälkää ja kaikilla olisi katto pään päällä!

♥ Peace and Love,

Romppu