ja rakennetaan jokaiselle meille piilopaikat maan alle

Joskus sitä vain haluaisi...

Kaivaa kuopan maan alle ja kömpiä sinne todella pitkäksi aikaa.

Juosta niin pitkälle ja kovaa, ettei enää jaksa nostaa jalkojaan.

Itkeä niin kauan, että kyyneleet loppuvat.

Mennä omaan sänkyyn, käpertyä peittoon ja unohtaa kaiken, aivan kaiken.

Heittää joku tavara seinään niin kovaa, että se menee rikki.

Nukkua niin kauan, ettei enää heräisi.

Laittaa kuulokkeet korville ja vain antaa sanojen syöpyä aivoihin.

Repiä hiukset päästä.

Kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa, kunnes sanavarasto ehtyy.

Vetää jotakuta täysillä turpaan.

Soittaa pianolla monta tuntia, antaa sävelten soljua eteenpäin.

Sukeltaa mereen ja jäädä sinne kalojen seuraksi.

Ottaa jääkylmän suihkun.

Halata jotain todella lujaa ja olla päästämättä koskaan irti.

Puhua, purkaa tunteita ja ajatuksia jollekin.

Joskus sitä  vain haluaisi näyttää elämälle keskisormea.

Välillä ei mikään suju, kaikki menee pieleen,

elämä tuntuu kaatuvan päälle.

Silloin kannattaa ajatella, että ehkä seuraava päivä tuo jotain parempaa.

Ehkä huomenna kaikki on hyvin.

Pohjalta on suunta vain ylöspäin, sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Pitää vain luottaa ja uskoa siihen täysillä.

Mutta ennenkaikkea toivoa, että niin todella tapahtuisi.

♥: Romppu