I can be myself and I, I'm never alone, I never feel alone

On ihanaa viettää aikaa rakkaiden ystävien kanssa.

Nauraa ja hullutella.

Jutella yömyöhään ja itkeä yhdessä.

Tehdä ja syödä hyvää ruokaa.

Laulaa joululauluja.

Sytyttää kynttilöitä ja rentoutua.

Avautua omista murheistaan ja jakaa ne.

Puhua tuntikausia puhelimessa.

Kuvailla metsän keskellä.

Hassutella ja keksiä insidejuttuja.

Ja vain nauttia.

Ystävien seura on useimmiten ihanaa, varsinkin silloin kun heitä ei ole tavannut pitkiin aikoihin tai muuten vaan ei ole tullut vaihdettua kunnolla kuulumisia. Mikä sen parempaa on kuin illanvietto kera ystävien/ystävän? On ihanaa, kun voi olla ystävien seurassa oma hullu itsensä eikä tarvitse miettiä mitä he sinusta ajattelevat. Toivon, että jokainen ihminen joskus saa nauttia ystävien tai vaikka vaan yhden ystävän seurasta ja kokea mitä on todellinen ystävyys! Kaikkien pitäisi saada tuntea itsensä hyväksytyksi ja ystäväksi jollekulle. Ystävät ovat kallisarvoisia, ainutlaatuisia! Minä en ainakaan vaihtaisi heitä edes tuhanteen jalokiveen, ystävät ovat korvaamattomia! Rakastan teitä, ystäväni!

Mutta... Joskus on kuitenkin hyvä olla vähän aikaa yksin. Nauttia hiljaisuudesta, pelkästä omasta seurastaan. Antaa ajatusten virrata, lepäillä ja ladata akkujaan, että jaksaa taas hullutella ystävien kanssa. Yksinäisyys ei aina ole paha asia, on myös olemassa yksinäisyyttä, jolloin ihminen voi hiukan erillään muista ihmisistä kuunnella omia ajatuksiaan ja rauhoittua, mutta kuitenkin ottaa taas yhteyden ystäviinsä kun siltä tuntuu.

Olkaa ihmiset välillä yksin, sillä jos varaa toisinaan aikaa vain itselleen, osaa taas sen jälkeen arvostaa ystävien seuraa. Todelliset ystävät eivät katoa minnekään, vaikket aina menisikään heidän mukaansa vaan jäisit silloin tällöin vain nauttimaan omasta ylhäisestä yksinäisyydestäsi! Se tekee aivan varmasti hyvää jokaiselle henkilökohtaisesti, mutta myös ystävyyssuhteet säilyvät paremmin, jos välillä pitää vähän etäisyyttä!

Ihania hetkiä, niin ystävien kuin itsennekin kanssa,

toivottelee tämä jouluun höyrähtänyt tyttönen jokaiselle teistä ihanista lukijoista! <3

PS. Innostuin vähän jouluvaloista, niinkuin viimeisestä kuvasta näkee! Eihän nyt ole liian aikaista joulufiilistelylle, eihän? :D

ja rakennetaan jokaiselle meille piilopaikat maan alle

Joskus sitä vain haluaisi...

Kaivaa kuopan maan alle ja kömpiä sinne todella pitkäksi aikaa.

Juosta niin pitkälle ja kovaa, ettei enää jaksa nostaa jalkojaan.

Itkeä niin kauan, että kyyneleet loppuvat.

Mennä omaan sänkyyn, käpertyä peittoon ja unohtaa kaiken, aivan kaiken.

Heittää joku tavara seinään niin kovaa, että se menee rikki.

Nukkua niin kauan, ettei enää heräisi.

Laittaa kuulokkeet korville ja vain antaa sanojen syöpyä aivoihin.

Repiä hiukset päästä.

Kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa, kunnes sanavarasto ehtyy.

Vetää jotakuta täysillä turpaan.

Soittaa pianolla monta tuntia, antaa sävelten soljua eteenpäin.

Sukeltaa mereen ja jäädä sinne kalojen seuraksi.

Ottaa jääkylmän suihkun.

Halata jotain todella lujaa ja olla päästämättä koskaan irti.

Puhua, purkaa tunteita ja ajatuksia jollekin.

Joskus sitä  vain haluaisi näyttää elämälle keskisormea.

Välillä ei mikään suju, kaikki menee pieleen,

elämä tuntuu kaatuvan päälle.

Silloin kannattaa ajatella, että ehkä seuraava päivä tuo jotain parempaa.

Ehkä huomenna kaikki on hyvin.

Pohjalta on suunta vain ylöspäin, sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Pitää vain luottaa ja uskoa siihen täysillä.

Mutta ennenkaikkea toivoa, että niin todella tapahtuisi.

♥: Romppu