Tämä on ehkä hieman kärjistetty esimerkki, mutta mielestäni maailmassa on juuri tällaisia ihmisiä. On niitä, jotka ovat tyytyväisiä siihen vähäänkin, mitä heillä on ja sitten on niitä, joilla jo saattaa olla kaikki tarpeellinen ja enemmänkin, mutta silti he haluavat kaikkea vielä lisää eivätkä sittenkään ole onnellisia.
Sehän on selvää, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, mutta miksi kaikki eivät vain ole tyytyväisiä siihen, mitä heillä jo on? Tarvitseeko onnea etsiä joka paikasta, pitääkö sitä yrittää omilla saavutuksilla tavoittaa?
Nykypäivänä törmää usein sanoihin "sitten kun". Joku voi esimerkiksi sanoa, että "sitten kun olen saanut sen ja sen tavaran, olen onnellinen, sen jälkeen en tarvitse yhtään mitään muuta". Kuitenkin kun on tämän tavoitellun asian saanut, tulee taas uusia asioita, joita pitää saada, ennen kuin voi olla onnellinen. Miksi ihmiset eivät vain voi yksinkertaisesti nauttia hetkestä ja olla onnellisia siitä, mitä heillä jo on? Ei onnellisuus riipu siitä, olemmeko saaneet kaiken mitä olemme halunneetkin tai saavuttaneet ne tavoitteet, joita meillä on. Loppujen lopuksi ei se "sitten kun" - tyylinen ajattelutapa tuo elämään yhtään sen enempää onnea kuin mitä meillä voi jo olla.
En kuitenkaan tarkoita, että ihmisillä ei saisi olla tavoitteita elämässään, nehän ovat vain hyvä juttu, mutta omien saavutusten ei silti tarvitse olla onnen mittarina. Voimme olla onnellisia juuri siinä hetkessä ja sillä paikalla, missä nyt olemme, jos vain yritämme ja haluamme olla. Oma asenteemme ratkaisee, kuinka onnellinen omaan elämäämme olemme.
Positiiven suhtautuminen itseensä ja ympäristöönsä on avain onnellisuuteen. Jos olemme kiitollisia siitä, mitä meillä on ja jos annamme itsellemme mahdollisuuden olla onnellinen, niin asiat ovat aika hyvällä mallilla.
Onko sillä loppujen lopuksi väliä, oletko saanut juuri sellaisen auton, mistä olet unelmoinut ja oletko jo löytänyt vierellesi elämänkumppanin? Jos yritämme suhtautua myönteisesti siihen kaikkeen, mitä elämä meille antaa, ovat ne sitten positiivia tai negatiivisia asioita, voimme oikeasti sitten vanhana keinutuolissa sanoa, että meillä on ollut onnellinen elämä. Omat maalliset saavutuksemme eivät tee meistä yhtään sen parempaa eikä onnellisempaa ihmistä, vain elämänasenteemme ratkaisee sen.
"Ilman myrskyisiä päiviä aurinkoisia päiviä ei välttämättä osaisi arvostaa."
"Sateen jälkeen paistaa aina aurinko."
Olisihan se mukavaa, jos vuoden jokainen päivä olisi aurinkoinen ja täynnä iloisia asioita, eikä sateesta olisi tietoakaan. Mutta osaisimmeko loppujen lopuksi arvostaa niitä hienoja päiviä, jos joukossa ei olisi myrskyisiä ja tuulisia hetkiä? Emme varmasti osaisi, sen tiedämme kaikki. Miksi siis valittaisimme ja jäisimme murehtimaan huonoja päiviä, koska tiedämme, että hyviä päiviä kyllä vielä tulee? Sitä paremmin osaamme hyviä hetkiä arvostaa, mitä vaikeampaa meillä ennen niitä on ollut. Ja se on totisinta totta.
Nautitaan siis pienistäkin hetkistä elämässämme, ollaan positiivisia ja iloitaan myös vastoinkäymisistä. Ollaan kiitollisia siitä, mitä meillä on, sillä emme tarvitse yhtään enempää mitään ollaksemme onnellisia. Elämämme on onnellista, jos vain niin tahdomme ja haluamme.
Hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille!
♥: Romppu
Nykypäivänä törmää usein sanoihin "sitten kun". Joku voi esimerkiksi sanoa, että "sitten kun olen saanut sen ja sen tavaran, olen onnellinen, sen jälkeen en tarvitse yhtään mitään muuta". Kuitenkin kun on tämän tavoitellun asian saanut, tulee taas uusia asioita, joita pitää saada, ennen kuin voi olla onnellinen. Miksi ihmiset eivät vain voi yksinkertaisesti nauttia hetkestä ja olla onnellisia siitä, mitä heillä jo on? Ei onnellisuus riipu siitä, olemmeko saaneet kaiken mitä olemme halunneetkin tai saavuttaneet ne tavoitteet, joita meillä on. Loppujen lopuksi ei se "sitten kun" - tyylinen ajattelutapa tuo elämään yhtään sen enempää onnea kuin mitä meillä voi jo olla.
En kuitenkaan tarkoita, että ihmisillä ei saisi olla tavoitteita elämässään, nehän ovat vain hyvä juttu, mutta omien saavutusten ei silti tarvitse olla onnen mittarina. Voimme olla onnellisia juuri siinä hetkessä ja sillä paikalla, missä nyt olemme, jos vain yritämme ja haluamme olla. Oma asenteemme ratkaisee, kuinka onnellinen omaan elämäämme olemme.
Positiiven suhtautuminen itseensä ja ympäristöönsä on avain onnellisuuteen. Jos olemme kiitollisia siitä, mitä meillä on ja jos annamme itsellemme mahdollisuuden olla onnellinen, niin asiat ovat aika hyvällä mallilla.
Onko sillä loppujen lopuksi väliä, oletko saanut juuri sellaisen auton, mistä olet unelmoinut ja oletko jo löytänyt vierellesi elämänkumppanin? Jos yritämme suhtautua myönteisesti siihen kaikkeen, mitä elämä meille antaa, ovat ne sitten positiivia tai negatiivisia asioita, voimme oikeasti sitten vanhana keinutuolissa sanoa, että meillä on ollut onnellinen elämä. Omat maalliset saavutuksemme eivät tee meistä yhtään sen parempaa eikä onnellisempaa ihmistä, vain elämänasenteemme ratkaisee sen.
"Ilman myrskyisiä päiviä aurinkoisia päiviä ei välttämättä osaisi arvostaa."
"Sateen jälkeen paistaa aina aurinko."
Olisihan se mukavaa, jos vuoden jokainen päivä olisi aurinkoinen ja täynnä iloisia asioita, eikä sateesta olisi tietoakaan. Mutta osaisimmeko loppujen lopuksi arvostaa niitä hienoja päiviä, jos joukossa ei olisi myrskyisiä ja tuulisia hetkiä? Emme varmasti osaisi, sen tiedämme kaikki. Miksi siis valittaisimme ja jäisimme murehtimaan huonoja päiviä, koska tiedämme, että hyviä päiviä kyllä vielä tulee? Sitä paremmin osaamme hyviä hetkiä arvostaa, mitä vaikeampaa meillä ennen niitä on ollut. Ja se on totisinta totta.
Nautitaan siis pienistäkin hetkistä elämässämme, ollaan positiivisia ja iloitaan myös vastoinkäymisistä. Ollaan kiitollisia siitä, mitä meillä on, sillä emme tarvitse yhtään enempää mitään ollaksemme onnellisia. Elämämme on onnellista, jos vain niin tahdomme ja haluamme.
Hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille!
♥: Romppu
