Olet kaunis.

2015

Uusi vuosi, uudet kujeet. Oletteko tehneet mitään uudenvuodenlupauksia?

Itse tein listan tavoitteista tälle vuodelle ja pyrin mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan kaikki.

Yksi asia listassani kuitenkin liittyy siihen, mistä aion tänään puhua.

Sano joka päivä peilikuvallesi: "Olet kaunis!"

Kuinka moni ihminen oikeasti pystyy sanomaan rehellisesti nuo sanat itselleen? Tuntuu jotenkin niin äärimmäisen vaikealta kehua itseään. Monesti jos sinua kehutaan, menet hämillesi etkä oikein osaa sanoa mitään, etkä varsinkaan ottaa kehua vastaan. Monen, varsinkin nuorien, itsetunto on monesti huono. Itseään ei oikein osata arvostaa. "En mä oo kaunis, hyi mun jalat näyttää läskeiltä, apua mulla on nenässä finni, en kestä näitä mun mahamakkaroita, pitää alkaa laihduttaa, miksen mä vois näyttää samalta kuin nuo mallit tässä lehdessä, mun nenä on liian iso, mun hiukset on likaset, en oo pitkään aikaan käynyt lenkillä, söin liikaa suklaata, oon ihan ruma."

Monesti sitä luulee, että muut ihmiset todella kiinnittävät huomion "isoon nenääsi" tai "lättäjalkoihisi", mutta todellisuus on toinen. Kiinnitätkö itse huomiosi siihen, jos kaverillasi on likaiset hiukset tai finni otsassa? Ihmiset on monesti todella epäluuloisia siitä, mitä toiset ihmiset heistä ajattelee. Se ihminen, jota "epäkohdat" sinussa eniten häiritsevät, on sinä itse.

Ihminen on itselleen pahin vihollinen, ihminen itse tuomitsee itsensä liian helposti.

Luin taannoin todella hyvän artikkelin koskien parisuhteessa eläviä naisia (ja miksei muitakin):

http://www.voice.fi/suhteet/liikuttava-kirjoitus-leviaa-netissa-koskettaa-lahes-jokaista-parisuhteessa-elavaa-naista/4/69241

Kun meitä kehutaan, miksemme vain uskoisi, mitä toinen sanoo? Varsinkin jos kyseessä on jokin todella läheinen ihminen. Ihminen, joka on nähnyt sinut hiukset likaisina ja rumimmat verkkarit jalassa, mutta siitä huolimatta pitää sinua kauniina. Meidän ei tarvitse miellyttää muita, meidän ei todellakaan tarvitse näyttää samalta kuin ne mallit voguen kannessa. Jos me riitämme niille ihmisille, joiden kanssa elämämme jaamme, miksi emme riittäisi itsellemmekin sellaisina kuin me olemme?

Minulla on aina ollut aika huono itsetunto, enkä todellakaan ole pitänyt itseäni kauniina. Mutta miksi en uskoisi, kun poikaystäväni kehuu minua maailman kauneimmaksi? Enhän minä ole todellakaan maailman kaunein, en edes varmaan pääsisi kauneuskilpailuihin. Mutta onko se tässä tärkeintä? Tärkeintä on se, että poikaystäväni todella uskoo minun olevan maailman kaunein. 

Miksi pitäisi välittää niistä, joiden mielestä kaunis on sellainen, joiden vyötärö on langanlaiha, iho virheetön ja naama täynnä pakkelia? Tärkeintä pitäisi olla se, mitä itselle läheiset ihmiset sanovat, ja se on myös lähes aina totuus.

Mielestäni jokainen on kaunis omalla tavallaan, ja kauneudesta vain pieni osa on itse ulkonäköä. Kauneus tulee ihmisen sisältä, kauneus on sitä, mitä sydämessäsi on. Itse ainakin olen huomannut ihmisissä sen, että mitä enemmän niihin tutustuu, sitä kauniimmalta he silmissäni näyttävät. En varmaan pitäisi ystäviäni läheskään niin kauniina, jos en tuntisi heitä ollenkaan, mutta koska tunnen heidät ja tiedän kuinka ihania ihmisiä he ovat, silmissäni he ovat paljon kauniimpia.

Muista: olet kaunis juuri sellaisena kuin olet!

-Rosanna