I Want to Hold Your Hand

Syksyinen, tuulinen päivä. Kaupungin tungos, autojen torvet soivat ja ihmiset kiiruhtavat jalkakäytävällä eteenpäin. Kävelen ajatuksissani ihmisjoukon keskellä, käännyn kauppakeskuksen kulmasta oikealle ja törmään sinuun. Moikkaat, jäät juttelemaan ja kysymään kuulumisia.

Aika kuluu ja juttua riittää. Huomaan, kuinka helppoa kanssasi on jutella ja hämmästyn miten samanlaisia reittejä ajatuksemme kulkevatkaan. Olen myös ehkä hieman häkeltynyt, sillä en ole koskaan aiemmin edes huomannut, kuinka ihanat silmät sinulla on. Kun naurat pilke silmäkulmassa, ne oikein säihkyvät. Tuikkivat kuin pienet tähdet. Tähtisilmät...En pysty irroittamaan katsettani niistä ja toivon hiljaa mielessäni, että viipyisit vielä kauan. 

Pian sinun on kuitenkin aika mennä, liian pian. Sanot heipat ja lähdet kävelemään pois päin. Jään katsomaan perääsi ja yllätyn, kun käännyt vielä katsomaan minua. Hymyilet, isket silmää. Vilkutat. Sydämeni heittää kuperkeikkaa, tuntuu kuin se pomppaisi rinnastani ulos. Jalkani vapisevat, pakko istahtaa. Hämmennyksestä punaisena mietin, mitä juuri pääsi käymään? Mitä ihmettä äsken tapahtui? Tuntuu kuin pyörremyrsky olisi iskenyt minuun ja tehnyt tuhojaan.

Havahdun mietteistäni, kun puhelimeni piippaa. Avaan tärisevin käsin viestin auki.

Se on sinulta.

"Lähdetkö huomenna kahville kanssani? ; )"

Sydämeni hyppii onnesta. Olen rakastunut.