Olet kaunis.

2015

Uusi vuosi, uudet kujeet. Oletteko tehneet mitään uudenvuodenlupauksia?

Itse tein listan tavoitteista tälle vuodelle ja pyrin mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan kaikki.

Yksi asia listassani kuitenkin liittyy siihen, mistä aion tänään puhua.

Sano joka päivä peilikuvallesi: "Olet kaunis!"

Kuinka moni ihminen oikeasti pystyy sanomaan rehellisesti nuo sanat itselleen? Tuntuu jotenkin niin äärimmäisen vaikealta kehua itseään. Monesti jos sinua kehutaan, menet hämillesi etkä oikein osaa sanoa mitään, etkä varsinkaan ottaa kehua vastaan. Monen, varsinkin nuorien, itsetunto on monesti huono. Itseään ei oikein osata arvostaa. "En mä oo kaunis, hyi mun jalat näyttää läskeiltä, apua mulla on nenässä finni, en kestä näitä mun mahamakkaroita, pitää alkaa laihduttaa, miksen mä vois näyttää samalta kuin nuo mallit tässä lehdessä, mun nenä on liian iso, mun hiukset on likaset, en oo pitkään aikaan käynyt lenkillä, söin liikaa suklaata, oon ihan ruma."

Monesti sitä luulee, että muut ihmiset todella kiinnittävät huomion "isoon nenääsi" tai "lättäjalkoihisi", mutta todellisuus on toinen. Kiinnitätkö itse huomiosi siihen, jos kaverillasi on likaiset hiukset tai finni otsassa? Ihmiset on monesti todella epäluuloisia siitä, mitä toiset ihmiset heistä ajattelee. Se ihminen, jota "epäkohdat" sinussa eniten häiritsevät, on sinä itse.

Ihminen on itselleen pahin vihollinen, ihminen itse tuomitsee itsensä liian helposti.

Luin taannoin todella hyvän artikkelin koskien parisuhteessa eläviä naisia (ja miksei muitakin):

http://www.voice.fi/suhteet/liikuttava-kirjoitus-leviaa-netissa-koskettaa-lahes-jokaista-parisuhteessa-elavaa-naista/4/69241

Kun meitä kehutaan, miksemme vain uskoisi, mitä toinen sanoo? Varsinkin jos kyseessä on jokin todella läheinen ihminen. Ihminen, joka on nähnyt sinut hiukset likaisina ja rumimmat verkkarit jalassa, mutta siitä huolimatta pitää sinua kauniina. Meidän ei tarvitse miellyttää muita, meidän ei todellakaan tarvitse näyttää samalta kuin ne mallit voguen kannessa. Jos me riitämme niille ihmisille, joiden kanssa elämämme jaamme, miksi emme riittäisi itsellemmekin sellaisina kuin me olemme?

Minulla on aina ollut aika huono itsetunto, enkä todellakaan ole pitänyt itseäni kauniina. Mutta miksi en uskoisi, kun poikaystäväni kehuu minua maailman kauneimmaksi? Enhän minä ole todellakaan maailman kaunein, en edes varmaan pääsisi kauneuskilpailuihin. Mutta onko se tässä tärkeintä? Tärkeintä on se, että poikaystäväni todella uskoo minun olevan maailman kaunein. 

Miksi pitäisi välittää niistä, joiden mielestä kaunis on sellainen, joiden vyötärö on langanlaiha, iho virheetön ja naama täynnä pakkelia? Tärkeintä pitäisi olla se, mitä itselle läheiset ihmiset sanovat, ja se on myös lähes aina totuus.

Mielestäni jokainen on kaunis omalla tavallaan, ja kauneudesta vain pieni osa on itse ulkonäköä. Kauneus tulee ihmisen sisältä, kauneus on sitä, mitä sydämessäsi on. Itse ainakin olen huomannut ihmisissä sen, että mitä enemmän niihin tutustuu, sitä kauniimmalta he silmissäni näyttävät. En varmaan pitäisi ystäviäni läheskään niin kauniina, jos en tuntisi heitä ollenkaan, mutta koska tunnen heidät ja tiedän kuinka ihania ihmisiä he ovat, silmissäni he ovat paljon kauniimpia.

Muista: olet kaunis juuri sellaisena kuin olet!

-Rosanna

Ihmeellinen syksy

Syksy. Tuuli puhaltaa, ja auringon viime säteet pilkistelevät puiden lomasta. Astun ulos kotiovesta koleaan syysiltaan reppu selässä ja kamera olalla keikkuen. 

Innostuin ennen metsään lähtöä kaivelemaan talvivaatteita esiin. Yli-iso villapaita ja lämmin karvahattu lämmittävät mukavasti ja punaiset kumisaappaat lompsottavat kävellessäni. Tuuli saa paksun kaulahuivini kieppumaan ilmassa, ja hiekka rahisee jalkojen alla. Katselen ympärilleni ja hymyni nousee korviin asti. Miten värikästä täällä onkaan! 

Rakastan syksyä. Rakastan niitä värejä, jotka loistavat muuten koleassa syysillassa ja piristävät mieltäni. Ja kun viikko viikolta huomaan, kuinka puiden lehdet värjäytyvät erivärisiksi ja lopulta ikään kuin puhkeavat kukkaan ja väriloisto aivan sokaisee silmäni. 

Rakastan sitä, kun voin huoletta vetää villapaidan päälle ilman, että tulee kuuma. Kun voin vihdoin lämpimän kesän jälkeen laittaa villasukat jalkaan ja pimeinä iltoina sytyttää kynttilän, juoda teetä ja kuunnella rauhoittavaa musiikkia. Syksy on ihanaa aikaa!

PS. Tämä kirjoitukseni löytyy myös Päivämiehen verkkosivuilta Jämsän Kr. Kansanopiston blogista: http://www.paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_jamsan-kristillinen-kansanopisto/601/

Blogini on herännyt eloon!

Heipparallaa kaikki lukijani, minä täällä taas! Kesä tuli ja kesä meni. Nautin siitä täysin rinnoin, minkä huomaa kyllä siitä, ettei täällä blogin puolella ole mua näkynyt sitten huhtikuun. Suokaa anteeksi siitä! Yritän nyt herätellä tätä eloon, mikäli vain inspiraatio iskis ja kuviakin löytyisi. Tässäkin on vain jotain puhelinkuvia, mutta kelvatkoon tällä kertaa! Yritän kehitellä tässä postausta, jossa kerron vähän, mitä teen ja missä meen tällä hetkellä. Kirjoitustaidot vähän tökkii kun ei oo niitä pitkään aikaan pahemmin käyttänyt, mutta jos tässä alkais niitä vähän verryttelemään, niin saisitte tänne luettavaksenne jotain järkevääkin tekstiä! Aiheita saa heitellä, otan niitä mielellään vastaan inspiraation puutteessani! Näkyillään taas, toivottavasti pian!

koulun valokuvauskurssin satoa

Be happy

Nainen kävelee kadulla iPhone korvallaan ja myrtynyt ilme kasvoillaan. Jalassaan hänellä on uusinta muotia olevat korkokengät. Kadun kulmassa istuu kerjäläinen, joka hymyilee kiitollisena jokaiselle, joka heittää hänelle kolikon.

 Tämä on ehkä hieman kärjistetty esimerkki, mutta mielestäni maailmassa on juuri tällaisia ihmisiä. On niitä, jotka ovat tyytyväisiä siihen vähäänkin, mitä heillä on ja sitten on niitä, joilla jo saattaa olla kaikki tarpeellinen ja enemmänkin, mutta silti he haluavat kaikkea vielä lisää eivätkä sittenkään ole onnellisia.

 Sehän on selvää, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, mutta miksi kaikki eivät vain ole tyytyväisiä siihen, mitä heillä jo on? Tarvitseeko onnea etsiä joka paikasta, pitääkö sitä yrittää omilla saavutuksilla tavoittaa?
 

 Nykypäivänä törmää usein sanoihin "sitten kun". Joku voi esimerkiksi sanoa, että "sitten kun olen saanut sen ja sen tavaran, olen onnellinen, sen jälkeen en tarvitse yhtään mitään muuta". Kuitenkin kun on tämän tavoitellun asian saanut, tulee taas uusia asioita, joita pitää saada, ennen kuin voi olla onnellinen. Miksi ihmiset eivät vain voi yksinkertaisesti nauttia hetkestä ja olla onnellisia siitä, mitä heillä jo on? Ei onnellisuus riipu siitä, olemmeko saaneet kaiken mitä olemme halunneetkin tai saavuttaneet ne tavoitteet, joita meillä on. Loppujen lopuksi ei se "sitten kun" - tyylinen ajattelutapa tuo elämään yhtään sen enempää onnea kuin mitä meillä voi jo olla.

En kuitenkaan tarkoita, että ihmisillä ei saisi olla tavoitteita elämässään, nehän ovat vain hyvä juttu, mutta omien saavutusten ei silti tarvitse olla onnen mittarina. Voimme olla onnellisia juuri siinä hetkessä ja sillä paikalla, missä nyt olemme, jos vain yritämme ja haluamme olla. Oma asenteemme ratkaisee, kuinka onnellinen omaan elämäämme olemme.
Positiiven suhtautuminen itseensä ja ympäristöönsä on avain onnellisuuteen. Jos olemme kiitollisia siitä, mitä meillä on ja jos annamme itsellemme mahdollisuuden olla onnellinen, niin asiat ovat aika hyvällä mallilla.
Onko sillä loppujen lopuksi väliä, oletko saanut juuri sellaisen auton, mistä olet unelmoinut ja oletko jo löytänyt vierellesi elämänkumppanin? Jos yritämme suhtautua myönteisesti siihen kaikkeen, mitä elämä meille antaa, ovat ne sitten positiivia tai negatiivisia asioita, voimme oikeasti sitten vanhana keinutuolissa sanoa, että meillä on ollut onnellinen elämä. Omat maalliset saavutuksemme eivät tee meistä yhtään sen parempaa eikä onnellisempaa ihmistä, vain elämänasenteemme ratkaisee sen.

"Ilman myrskyisiä päiviä aurinkoisia päiviä ei välttämättä osaisi arvostaa."

"Sateen jälkeen paistaa aina aurinko."

Olisihan se mukavaa, jos vuoden jokainen päivä olisi aurinkoinen ja täynnä iloisia asioita, eikä sateesta olisi tietoakaan. Mutta osaisimmeko loppujen lopuksi arvostaa niitä hienoja päiviä, jos joukossa ei olisi myrskyisiä ja tuulisia hetkiä? Emme varmasti osaisi, sen tiedämme kaikki. Miksi siis valittaisimme ja jäisimme murehtimaan huonoja päiviä, koska tiedämme, että hyviä päiviä kyllä vielä tulee? Sitä paremmin osaamme hyviä hetkiä arvostaa, mitä vaikeampaa meillä ennen niitä on ollut. Ja se on totisinta totta.

Nautitaan siis pienistäkin hetkistä elämässämme, ollaan positiivisia ja iloitaan myös vastoinkäymisistä. Ollaan kiitollisia siitä, mitä meillä on, sillä emme tarvitse yhtään enempää mitään ollaksemme onnellisia. Elämämme on onnellista, jos vain niin tahdomme ja haluamme.

Hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille!

♥: Romppu

kolme yötä jouluun on...

JOULUHAASTE

1. Parasta joulussa?

Ehdottomasti se joulun tunnelma, mikä tulee kaikesta mitä jouluun liittyy: joululauluista joita kuuntelin jo syyskuusta asti..., jouluvaloista, pipareiden ja muiden jouluherkkujen leipomisesta ja niiden tuoksusta, joululahjojen paketoimisesta, jouluaaton odottamisesta, lumesta jota ei enää ole, ja lista voisi vaan jatkua...

2. Joulumusiikkisi?

Kaikki perinteiset joululaulut, tänä vuonna olen kuunnellut monesti Jouluradiosta Kauneimpia joululauluja, ne on jotain aivan ihania!

3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?

No en oikeastaan pahemmin katso, mutta Tonttu Toljanteri-sarja tulee joka joulukuun päivä tsekattua. Ihan huippu!

4. Jouluherkkusi?

Joulukinkku! Ilman sitä joulua ei ole! Mutta rakastan kaikkia muitakin jouluruokia ja herkkuja!

5. Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla?

Ne perinteiset jouluruoat mitä meillä aina on: kinkku tietenkin, oltermannisalaatti, rieskaa, karjalanpiirakoita, perunoita, rosollia ja laatikoita, joita en kuitenkaan koskaan uskalla maistaa. Ja jälkiruokana keitettyjä päärynöitä ja jotain erikoista joulun makuista kermavaahtoa! 

6. Koska joulukoristeet pääsevät koristamaan kotiasi?

Itse laitoin omaan huoneeseeni jouluvalot varmaan lokakuussa, mutta muualle laitettiin joulukuun ensimmäinen päivä.

7. Joulu kotona vai jossain muualla?

Kotona!

8. Laitatko ulos jouluvaloja pimeyttä valaisemaan?

No kyllä meillä joku ne sinne käy laittamassa, en minä vaan koskaan ole laittanut.

9. Joulu oman perheen kanssa vai isossa porukassa?

Joulu on minulle perhejuhla, joten perheen kanssa. 

10. Onko sinulla joululahjatoiveita?

Eipä erityisempiä. Olen tyytyväinen, jos (ja kun) saan ne perinteiset uuden yöpuvun, lämpimät tohvelit, hyvän kirjan ja suklaata. Rakastan sitä, että voi vain yöpukusiltaan rentoutua sohvan nurkassa hyvän kirjan kanssa! Se tekee mun joulusta joulun, siihen ei paljon vaadita!

11. Paras saamasi joululahja?

Ei tule mieleen mitään erityistä. Kuten edellä mainitsin, paras joululahja on mulle ne perinteiset rentoutumiseen tarvitsemani pienet asiat.

12. Kuvaile unelmiesi joulu.

Perinteisen kaavan mukaan menevä perhejoulu, jossa paikalla on kaikki tärkeät, läheiset ihmiset eli toisin sanoen mun suuri, mutta ihana perhe!

13. Ärsyttävin joululaulu?

Jotkut hirveät renkutukset. Jouluna pitää rentoutua ja kuunnella rauhoittavaa musiikkia eikä mitään järkyttäviä renkutuksia. Ei kyllä yksittäisiä lauluja tule mieleen, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkoitan!

14. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?

Kyllä, leiponut joulupipareita, ostellut joululahjoja, siivonnut, laittanut jouluvaloja ja kuunnellut yhtä ihanaa joulucd:tä valehtelematta ainakin kymmenen kertaa päivässä!

15. Paras joulujuoma?

Glögi!

16. Oikea kuusi, muovikuusi vai ei ollenkaan?

Oikeasta kuusesta tulee oikeanlainen tunnelma, muovikuuset on jotenkin tylsiä. Ja joulukuusen hakeminen metsästä on hauskaa!

17. Käykö teillä joulupukki?

Kyllähän se joka joulu oven takana kolkuttelee.

18. Paras joulumuistosi lapsuudesta?

Ne joulut, jolloin vielä edes jollain tasolla uskoi joulupukkiin, koska joulusta katosi tietynlainen jännitys, kun siihen ei enää uskonut eikä sen tuloa odottanut ja jännittänyt niin paljon.

19. Laittaudutko jouluaattona hienoksia vai hökkäiletkö koko päivän yökkäreissä?

Joulu on ehdottomasti JUHLA, joten joka joulu meillä on tapana laittaa juhlavaatteet päälle. En suoraan sanottuna tajua sitä, että jotkut on jossain arkirentuissa jouluaattona. Ei vaan mun päähän mahdu, että miksi ihmeessä! Tietenkin kun joululahjat on saatu, niin me yleensä puetaan saamamme yökkärit päälle ja niillä hillumme muutaman päivän, mutta varsinkin jouluateria meillä on todella juhlallinen, joten juhlavaatteet on hyvä olla silloin päällä!

20. Peruna-, porkkana-, bataatti- vai lanttulaatikko?

En pidä laatikoista, mutta perunalaatikko menee jotenkuten, vaikka juuri sitä meillä ei yleensä koskaan ole! Höh! :D

 21. Paras joulusuklaa?

Perus juhlakonvehdit vai mitä ne on ja joulukalenterin suklaa!

22. Joulutortut vai -piparit?

Molemmat!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta itse kullekkin! Nauttikaa, rentoutukaa ja ehdottomasti syökää niin että halkeatte, niin minä ainakin aion tehdä! Vaa'at nurkkaan ja istahtakaa ruokapöytään!

Toivottelee, Romppu!

nephew's christening