Heipparallaa kaikki lukijani, minä täällä taas! Kesä tuli ja kesä meni. Nautin siitä täysin rinnoin, minkä huomaa kyllä siitä, ettei täällä blogin puolella ole mua näkynyt sitten huhtikuun. Suokaa anteeksi siitä! Yritän nyt herätellä tätä eloon, mikäli vain inspiraatio iskis ja kuviakin löytyisi. Tässäkin on vain jotain puhelinkuvia, mutta kelvatkoon tällä kertaa! Yritän kehitellä tässä postausta, jossa kerron vähän, mitä teen ja missä meen tällä hetkellä. Kirjoitustaidot vähän tökkii kun ei oo niitä pitkään aikaan pahemmin käyttänyt, mutta jos tässä alkais niitä vähän verryttelemään, niin saisitte tänne luettavaksenne jotain järkevääkin tekstiä! Aiheita saa heitellä, otan niitä mielellään vastaan inspiraation puutteessani! Näkyillään taas, toivottavasti pian!
perjantai 26. syyskuuta 2014
maanantai 14. huhtikuuta 2014
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Be happy
Nainen kävelee kadulla iPhone korvallaan ja myrtynyt ilme kasvoillaan. Jalassaan hänellä on uusinta muotia olevat korkokengät. Kadun kulmassa istuu kerjäläinen, joka hymyilee kiitollisena jokaiselle, joka heittää hänelle kolikon.
Tämä on ehkä hieman kärjistetty esimerkki, mutta mielestäni maailmassa on juuri tällaisia ihmisiä. On niitä, jotka ovat tyytyväisiä siihen vähäänkin, mitä heillä on ja sitten on niitä, joilla jo saattaa olla kaikki tarpeellinen ja enemmänkin, mutta silti he haluavat kaikkea vielä lisää eivätkä sittenkään ole onnellisia.
Sehän on selvää, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, mutta miksi kaikki eivät vain ole tyytyväisiä siihen, mitä heillä jo on? Tarvitseeko onnea etsiä joka paikasta, pitääkö sitä yrittää omilla saavutuksilla tavoittaa?
Nykypäivänä törmää usein sanoihin "sitten kun". Joku voi esimerkiksi sanoa, että "sitten kun olen saanut sen ja sen tavaran, olen onnellinen, sen jälkeen en tarvitse yhtään mitään muuta". Kuitenkin kun on tämän tavoitellun asian saanut, tulee taas uusia asioita, joita pitää saada, ennen kuin voi olla onnellinen. Miksi ihmiset eivät vain voi yksinkertaisesti nauttia hetkestä ja olla onnellisia siitä, mitä heillä jo on? Ei onnellisuus riipu siitä, olemmeko saaneet kaiken mitä olemme halunneetkin tai saavuttaneet ne tavoitteet, joita meillä on. Loppujen lopuksi ei se "sitten kun" - tyylinen ajattelutapa tuo elämään yhtään sen enempää onnea kuin mitä meillä voi jo olla.
En kuitenkaan tarkoita, että ihmisillä ei saisi olla tavoitteita elämässään, nehän ovat vain hyvä juttu, mutta omien saavutusten ei silti tarvitse olla onnen mittarina. Voimme olla onnellisia juuri siinä hetkessä ja sillä paikalla, missä nyt olemme, jos vain yritämme ja haluamme olla. Oma asenteemme ratkaisee, kuinka onnellinen omaan elämäämme olemme.
Positiiven suhtautuminen itseensä ja ympäristöönsä on avain onnellisuuteen. Jos olemme kiitollisia siitä, mitä meillä on ja jos annamme itsellemme mahdollisuuden olla onnellinen, niin asiat ovat aika hyvällä mallilla.
Onko sillä loppujen lopuksi väliä, oletko saanut juuri sellaisen auton, mistä olet unelmoinut ja oletko jo löytänyt vierellesi elämänkumppanin? Jos yritämme suhtautua myönteisesti siihen kaikkeen, mitä elämä meille antaa, ovat ne sitten positiivia tai negatiivisia asioita, voimme oikeasti sitten vanhana keinutuolissa sanoa, että meillä on ollut onnellinen elämä. Omat maalliset saavutuksemme eivät tee meistä yhtään sen parempaa eikä onnellisempaa ihmistä, vain elämänasenteemme ratkaisee sen.
"Ilman myrskyisiä päiviä aurinkoisia päiviä ei välttämättä osaisi arvostaa."
"Sateen jälkeen paistaa aina aurinko."
Olisihan se mukavaa, jos vuoden jokainen päivä olisi aurinkoinen ja täynnä iloisia asioita, eikä sateesta olisi tietoakaan. Mutta osaisimmeko loppujen lopuksi arvostaa niitä hienoja päiviä, jos joukossa ei olisi myrskyisiä ja tuulisia hetkiä? Emme varmasti osaisi, sen tiedämme kaikki. Miksi siis valittaisimme ja jäisimme murehtimaan huonoja päiviä, koska tiedämme, että hyviä päiviä kyllä vielä tulee? Sitä paremmin osaamme hyviä hetkiä arvostaa, mitä vaikeampaa meillä ennen niitä on ollut. Ja se on totisinta totta.
Nautitaan siis pienistäkin hetkistä elämässämme, ollaan positiivisia ja iloitaan myös vastoinkäymisistä. Ollaan kiitollisia siitä, mitä meillä on, sillä emme tarvitse yhtään enempää mitään ollaksemme onnellisia. Elämämme on onnellista, jos vain niin tahdomme ja haluamme.
Hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille!
♥: Romppu
Nykypäivänä törmää usein sanoihin "sitten kun". Joku voi esimerkiksi sanoa, että "sitten kun olen saanut sen ja sen tavaran, olen onnellinen, sen jälkeen en tarvitse yhtään mitään muuta". Kuitenkin kun on tämän tavoitellun asian saanut, tulee taas uusia asioita, joita pitää saada, ennen kuin voi olla onnellinen. Miksi ihmiset eivät vain voi yksinkertaisesti nauttia hetkestä ja olla onnellisia siitä, mitä heillä jo on? Ei onnellisuus riipu siitä, olemmeko saaneet kaiken mitä olemme halunneetkin tai saavuttaneet ne tavoitteet, joita meillä on. Loppujen lopuksi ei se "sitten kun" - tyylinen ajattelutapa tuo elämään yhtään sen enempää onnea kuin mitä meillä voi jo olla.
En kuitenkaan tarkoita, että ihmisillä ei saisi olla tavoitteita elämässään, nehän ovat vain hyvä juttu, mutta omien saavutusten ei silti tarvitse olla onnen mittarina. Voimme olla onnellisia juuri siinä hetkessä ja sillä paikalla, missä nyt olemme, jos vain yritämme ja haluamme olla. Oma asenteemme ratkaisee, kuinka onnellinen omaan elämäämme olemme.
Positiiven suhtautuminen itseensä ja ympäristöönsä on avain onnellisuuteen. Jos olemme kiitollisia siitä, mitä meillä on ja jos annamme itsellemme mahdollisuuden olla onnellinen, niin asiat ovat aika hyvällä mallilla.
Onko sillä loppujen lopuksi väliä, oletko saanut juuri sellaisen auton, mistä olet unelmoinut ja oletko jo löytänyt vierellesi elämänkumppanin? Jos yritämme suhtautua myönteisesti siihen kaikkeen, mitä elämä meille antaa, ovat ne sitten positiivia tai negatiivisia asioita, voimme oikeasti sitten vanhana keinutuolissa sanoa, että meillä on ollut onnellinen elämä. Omat maalliset saavutuksemme eivät tee meistä yhtään sen parempaa eikä onnellisempaa ihmistä, vain elämänasenteemme ratkaisee sen.
"Ilman myrskyisiä päiviä aurinkoisia päiviä ei välttämättä osaisi arvostaa."
"Sateen jälkeen paistaa aina aurinko."
Olisihan se mukavaa, jos vuoden jokainen päivä olisi aurinkoinen ja täynnä iloisia asioita, eikä sateesta olisi tietoakaan. Mutta osaisimmeko loppujen lopuksi arvostaa niitä hienoja päiviä, jos joukossa ei olisi myrskyisiä ja tuulisia hetkiä? Emme varmasti osaisi, sen tiedämme kaikki. Miksi siis valittaisimme ja jäisimme murehtimaan huonoja päiviä, koska tiedämme, että hyviä päiviä kyllä vielä tulee? Sitä paremmin osaamme hyviä hetkiä arvostaa, mitä vaikeampaa meillä ennen niitä on ollut. Ja se on totisinta totta.
Nautitaan siis pienistäkin hetkistä elämässämme, ollaan positiivisia ja iloitaan myös vastoinkäymisistä. Ollaan kiitollisia siitä, mitä meillä on, sillä emme tarvitse yhtään enempää mitään ollaksemme onnellisia. Elämämme on onnellista, jos vain niin tahdomme ja haluamme.
Hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille!
♥: Romppu
lauantai 21. joulukuuta 2013
kolme yötä jouluun on...
JOULUHAASTE
1. Parasta joulussa?
Ehdottomasti se joulun tunnelma, mikä tulee kaikesta mitä jouluun liittyy: joululauluista joita kuuntelin jo syyskuusta asti..., jouluvaloista, pipareiden ja muiden jouluherkkujen leipomisesta ja niiden tuoksusta, joululahjojen paketoimisesta, jouluaaton odottamisesta, lumesta jota ei enää ole, ja lista voisi vaan jatkua...
2. Joulumusiikkisi?
Kaikki perinteiset joululaulut, tänä vuonna olen kuunnellut monesti Jouluradiosta Kauneimpia joululauluja, ne on jotain aivan ihania!
3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?
No en oikeastaan pahemmin katso, mutta Tonttu Toljanteri-sarja tulee joka joulukuun päivä tsekattua. Ihan huippu!
4. Jouluherkkusi?
Joulukinkku! Ilman sitä joulua ei ole! Mutta rakastan kaikkia muitakin jouluruokia ja herkkuja!
5. Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla?
Ne perinteiset jouluruoat mitä meillä aina on: kinkku tietenkin, oltermannisalaatti, rieskaa, karjalanpiirakoita, perunoita, rosollia ja laatikoita, joita en kuitenkaan koskaan uskalla maistaa. Ja jälkiruokana keitettyjä päärynöitä ja jotain erikoista joulun makuista kermavaahtoa!
6. Koska joulukoristeet pääsevät koristamaan kotiasi?
Itse laitoin omaan huoneeseeni jouluvalot varmaan lokakuussa, mutta muualle laitettiin joulukuun ensimmäinen päivä.
7. Joulu kotona vai jossain muualla?
Kotona!
8. Laitatko ulos jouluvaloja pimeyttä valaisemaan?
No kyllä meillä joku ne sinne käy laittamassa, en minä vaan koskaan ole laittanut.
9. Joulu oman perheen kanssa vai isossa porukassa?
Joulu on minulle perhejuhla, joten perheen kanssa.
10. Onko sinulla joululahjatoiveita?
Eipä erityisempiä. Olen tyytyväinen, jos (ja kun) saan ne perinteiset uuden yöpuvun, lämpimät tohvelit, hyvän kirjan ja suklaata. Rakastan sitä, että voi vain yöpukusiltaan rentoutua sohvan nurkassa hyvän kirjan kanssa! Se tekee mun joulusta joulun, siihen ei paljon vaadita!
11. Paras saamasi joululahja?
Ei tule mieleen mitään erityistä. Kuten edellä mainitsin, paras joululahja on mulle ne perinteiset rentoutumiseen tarvitsemani pienet asiat.
12. Kuvaile unelmiesi joulu.
Perinteisen kaavan mukaan menevä perhejoulu, jossa paikalla on kaikki tärkeät, läheiset ihmiset eli toisin sanoen mun suuri, mutta ihana perhe!
13. Ärsyttävin joululaulu?
Jotkut hirveät renkutukset. Jouluna pitää rentoutua ja kuunnella rauhoittavaa musiikkia eikä mitään järkyttäviä renkutuksia. Ei kyllä yksittäisiä lauluja tule mieleen, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkoitan!
14. Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
Kyllä, leiponut joulupipareita, ostellut joululahjoja, siivonnut, laittanut jouluvaloja ja kuunnellut yhtä ihanaa joulucd:tä valehtelematta ainakin kymmenen kertaa päivässä!
15. Paras joulujuoma?
Glögi!
16. Oikea kuusi, muovikuusi vai ei ollenkaan?
Oikeasta kuusesta tulee oikeanlainen tunnelma, muovikuuset on jotenkin tylsiä. Ja joulukuusen hakeminen metsästä on hauskaa!
17. Käykö teillä joulupukki?
Kyllähän se joka joulu oven takana kolkuttelee.
18. Paras joulumuistosi lapsuudesta?
Ne joulut, jolloin vielä edes jollain tasolla uskoi joulupukkiin, koska joulusta katosi tietynlainen jännitys, kun siihen ei enää uskonut eikä sen tuloa odottanut ja jännittänyt niin paljon.
19. Laittaudutko jouluaattona hienoksia vai hökkäiletkö koko päivän yökkäreissä?
Joulu on ehdottomasti JUHLA, joten joka joulu meillä on tapana laittaa juhlavaatteet päälle. En suoraan sanottuna tajua sitä, että jotkut on jossain arkirentuissa jouluaattona. Ei vaan mun päähän mahdu, että miksi ihmeessä! Tietenkin kun joululahjat on saatu, niin me yleensä puetaan saamamme yökkärit päälle ja niillä hillumme muutaman päivän, mutta varsinkin jouluateria meillä on todella juhlallinen, joten juhlavaatteet on hyvä olla silloin päällä!
20. Peruna-, porkkana-, bataatti- vai lanttulaatikko?
En pidä laatikoista, mutta perunalaatikko menee jotenkuten, vaikka juuri sitä meillä ei yleensä koskaan ole! Höh! :D
21. Paras joulusuklaa?
Perus juhlakonvehdit vai mitä ne on ja joulukalenterin suklaa!
22. Joulutortut vai -piparit?
Molemmat!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta itse kullekkin! Nauttikaa, rentoutukaa ja ehdottomasti syökää niin että halkeatte, niin minä ainakin aion tehdä! Vaa'at nurkkaan ja istahtakaa ruokapöytään!
Toivottelee, Romppu!
Tunnisteet:
joulu,
koti,
kuvia,
kynttilät,
luonto,
onnellisuus,
perhe,
rauha,
ruoka,
talvi,
valokuvaaminen
maanantai 25. marraskuuta 2013
nephew's christening
torstai 7. marraskuuta 2013
ÄÄNESTYS
Jos valokuvaaminen on kivaa, niin ei ehkä kivempaa, mutta lähes yhtä hauskaa on muokata kuvia! Huonolaatuisistakin kuvista voi saada oikeita taideteoksia parilla säädöllä! Mahtavaa!
Joku tarkkasilmäinen on varmaan huomannutkin, että sivupalkissa on pieni kysely!
JOTEN NYT VOIT VAIKUTTAA SIIHEN, MUUTANKO BLOGINI KOKONAAN VALOKUVAUSBLOGIKSI VAIKO EN! ÄÄNESTYSAIKAA TÄMÄN KUUN LOPPUUN SAAKKA ELI 30.11.2013 ASTI! Kipin kapin äänestämään! :)
-Romppu
torstai 31. lokakuuta 2013
photography #1
Mutta vasta nyt alan tajuta, kuinka kivaa valokuvaaminen oikeasti onkaan! Olisi ihanaa oppia paljon enemmän valokuvaamisen saloja ja tulla hyväksi valokuvaajaksi! Ja olen muuten jonkin verran tässä pohdiskellut erästä asiaa: Mitä sanoisitte, jos muuttaisin blogini enemmän valokuvausblogiksi? Tai en välttämättä jättäisi tekstejä kokonaan pois, mutta keskittyisin kuitenkin enemmän kuviin kuin teksteihin? Vai haluaisitteko vastedeskin, että postauksissa olisi yhtä paljon tekstiä kuin aiemmin? Mitä mieltä olette? :)
♥: Romppu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









