Ihmeellinen syksy

Syksy. Tuuli puhaltaa, ja auringon viime säteet pilkistelevät puiden lomasta. Astun ulos kotiovesta koleaan syysiltaan reppu selässä ja kamera olalla keikkuen. 

Innostuin ennen metsään lähtöä kaivelemaan talvivaatteita esiin. Yli-iso villapaita ja lämmin karvahattu lämmittävät mukavasti ja punaiset kumisaappaat lompsottavat kävellessäni. Tuuli saa paksun kaulahuivini kieppumaan ilmassa, ja hiekka rahisee jalkojen alla. Katselen ympärilleni ja hymyni nousee korviin asti. Miten värikästä täällä onkaan! 

Rakastan syksyä. Rakastan niitä värejä, jotka loistavat muuten koleassa syysillassa ja piristävät mieltäni. Ja kun viikko viikolta huomaan, kuinka puiden lehdet värjäytyvät erivärisiksi ja lopulta ikään kuin puhkeavat kukkaan ja väriloisto aivan sokaisee silmäni. 

Rakastan sitä, kun voin huoletta vetää villapaidan päälle ilman, että tulee kuuma. Kun voin vihdoin lämpimän kesän jälkeen laittaa villasukat jalkaan ja pimeinä iltoina sytyttää kynttilän, juoda teetä ja kuunnella rauhoittavaa musiikkia. Syksy on ihanaa aikaa!

PS. Tämä kirjoitukseni löytyy myös Päivämiehen verkkosivuilta Jämsän Kr. Kansanopiston blogista: http://www.paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_jamsan-kristillinen-kansanopisto/601/